Taidelaronia Maailman paras ja ainoa Hilkkapien Onnentyär Ämmi, Kaikilla ihmisen oikeuksilla.

Punaposkinen yksinpuhelu Armon kintereillä

  • Taru Hallikainen, Armon kintereillä, Arktinen Banaani, 2017
    Taru Hallikainen, Armon kintereillä, Arktinen Banaani, 2017

 

Keheskymmenes luku, Vastoinkäymisten voima, Kirsti Männistö-Piirainen

___

Mulle on ratkennu yks homma,
olen sanonu, minua niin säälittää,
oikeasti olen tarkottanu, minua surettaa.

Minusta on surullistä nähä, kuinka joku kärsii
ja tässä puhun siittäkö ihminen on ittensä vanki, 
hukanu ittensä, luulee vaikka tietämistä elämäksi.

Ihmisen pitäs uskaltaa mennä kotia,
katella itte, minkälaista sielä kotonansa on,
miltä minusta tuntuu, mikä pelottaa, mikä ilahuttaa.

Muttako on lastanu kotinsa ympärille
ulkoset miltä-mie-näytän tai kuka-minusta-tykkää
asiat, ei sitä kotia näe ittekhään.

Ja sielä kotona nurkassa, oottaa se pikkuläppi, 
sinun sisänen lapsi ja se ossaa sanoa,
mitä sulle kuuluu, se kyllä kertoo, jos kuulet sitä.

Jos koko ajan kyselis, mitä mulle kuuluu,
voi siinä tervehtiä muistojaki ja tehä jopa uuen suhteen
muistoihinsa, muisthoon kerrallansa, hellästi hyväksyen.

Ja kuinka siinä ajattelu notkistuu ja mieli puhistuuko
tervehtii sitä pikkuläppiänsä, siinä tullee leikkisäksi,
alkaa nähä kaikkia satheenkaaren värejä.

Elämä kyllä vetasee meiltä maton alta ja non niitä
hetkiäkö pöllähämä keskele kotipirtin lattiaa ja 
näemä kaiken toisin, mikhän eijjole niinko ennnen.

Onnea matkhaan, sitä saa mitä tillaa, tilathan sulle
pään päälle kyltti, olen rakastatettu ja punaposkinen
ja kaikki on ystävällisiä minua kohthaan, hauskaa päivää!

Rakhauella hilkkapien

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Kiitos Hilkka vihjestä. Miepä alan hakemhan sitä pikkuläppiä. Ku olen sitkeä eikhän se jostaki nurkasta löyvy.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Ihana Elle Marketta, se sinunki pikku-sie-itte on siinä ihan lähellä, jos niin haluat, mulloli vuosia sitte oiken nojatuoli, jossa pikkuhilkka aina leikki ja istuskeli, nyt son aina tässä jossaki.

Aluksi sitä oli vähän työlästä löytää, laitoin kerranm tee kupinki sille ja juttelin, että se voi maistella teeta ihan rauhassa ja sittekko se voi, se voi kertoa, miltä siittä tuntuu.

Nyt meilon ihan suora yhteys noin vain, nyt se sannoo, että haluaa lähteä täältä työhuohneesta.

Niin ja sitte pittää sanoa, että rakastaa ja hyväksyy sen, vaikka se joskus haluaa ihan hullujaki, sitä rakastettaan ja ohjaillaan.

Elämä on ihanaa!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Joskus pikkuläppi
oli polttaa oma näppi
silloin auttoi varaston säppi,
ja sisältä kuuluva ensiräppi.

Maailma ei ole oikeasti paha,
vaikka täällä määrää raha.
rikkaalla on tuottoisa saha,
köyhällä kurnii maha.

Silti elämä on hupia,
tavitsee kaikenkarvaisia lupia,
kaikilla ei ole omia tupia,
ja raapivat takamuksen rupia.

Silti me kaikki synnymme armosta,
sekä isän tai raiskaajan tarmosta,
sekä amorin suosimasta kuutamosta,
älä silti tätä elämälle kosta,
vaan kaikille reippaasti riemutohtorin hattua nosta.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Tohtorin hattua nostama
ja elämän laihneille kostama,
kukin omalla paatilla kulkee
ja toisensa sylhiinsä sulkee,
ja yks ruusu on kasvanu laaksossa
ja se kauhniisti kukkoistaa
ja köyhät niitei koskhaan voi unhoittaa
mutta markkinoilla tanssathaan
ja rikhaat ei sinne uskallakkaan,
muksaa iltaa ja hyvvää yötä!

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset